Fresco

Kullakin maalla on omanlaiset päivittäistaravakauppansa, joiden käytännöt poikkeavat toisistaan suuresti. Isoin ero Suomen ja useimpien maailman maiden välillä on luultavasti alkoholipolitiikka – useimmissa maissa kun väkevätkin löytyvät tavallisista kioskeista ja ruokakaupoista, eikä alkoholin myyntiä ole sidottu sallittuihin kellonaikoihin.

Mutta muitakin eroja on runsaasti. Japanissa esimerkiksi hedelmiä ei punnita itse, vaan ne on hinnoiteltu kappaleittain. Minulle on edelleen mysteeri, miten kauppojen henkilökunta muistaa kaikkien hedelmien tai vaikkapa kappaleittain ostettavien lihatuotteiden hinnat (tai vaihtoehtoisesti pystyy hakemaan oikean tiedon silmänräpäyksessä). Ja siinä missä Suomessa isot marketit ovat yleensä pieniä edullisempia, Japanissa asia tuntuu olevan päinvastoin. Erot eivät aina ole ihan pieniä: eräässä suuressa marketissa litra erästä oliiviöljyä maksoi 900 jeniä, toisessa, pienemmässä kaupassa täsmälleen sama tuote maksoi noin 500 jeniä.

Noin viiden minuutin kävelymatkan päässä omasta asunnostani on Fresco-ketjun ruokakauppa, josta saa periaatteessa kaikki päivittäistavarat, joita voisin keksiä tarvitsevani. Mutta saa sieltä paljon muutakin. Ja yhä edelleen, viiden kuukauden jälkeenkin, saan yllättyä kerta toisensa jälkeen hyllyjen tarjonnasta.

Vihannesosasto oli mielestäni kiinnostava syksyn alussa, heti Kiotoon saavuttuani. En esimerkiksi pystynyt käsittämään, miten yksi japanilainen valkosipuli voi maksaa 200 jeniä siinä missä kolme kiinalaista maksaa 100. Entä 198 jeniä maksava paprika? Talven myötä vihannesten ja hedelmien hinnat ovat nousseet huimasti. Syksyn alussa maksoin salaattikerästä 98 jeniä, nyt se maksaa 398. Taannoin näkemieni TV-uutisten mukaan vihannesmyyntiä ajatellen tämä talvi on kuitenkin ilmeisesti poikkeuksellisen hankala. En usko, että kukaan saa minua enää kiinni Suomen vihanneshinnoittelun kritisoinnista.

Kerran muuten näin Frescossa jopa matsutake-sieniä (suomeksi männyntuoksuvalmuska, ei sillä että tuo nimi avaisi ainakaan itselleni asiaa yhtään enempää), joka on Japanissa hyvin arvostettu ja arvokas herkku. Harmittaa, etten tuolloin tullut maistaneeksi, sillä sen koommin en ole matsutakeen missään törmännyt.

Syyskuussa Frescon makkaraosastolle oli kiinnitetty näyttö, jossa pyöri parin viikon ajan kuvassa näkyvä mainos äänekkäine mainoslauluineen. En liioittele sanoessani äänekäs – ärsyttävä musiikki tunkeutui korviin marketin toisessa päädyssäkin ja sai minut todella huolestumaan kaupan henkilökunnan mielenterveyden puolesta. Juuri kun ajattelin ottaa yhteyttä kauppiaaseen tämän työntekijöiden puolesta, mainos vedettiin pois. Itse en ole kovin innostunut makkaroiden ostamisesta, mutta jos olisin, tämä mainos olisi saanut minut lähinnä pysymään mahdollisimman kaukana kyseisestä merkistä.

Makkaroiden sijaan kannattaa tietysti suosia ylipäänsä tuoretta lihaa, ja erityisesti broilerinliha ja kala ovat Japanissa edullisempia kuin Suomessa. Mutta miten valmistaa tuoretta kalmaria tai jättitaskurapua? Itselleni vieraat raaka-aineet eivät jää tähän, vaan kalatiskiltä löytyy myös lukuisia kalalajeja, joista en tiedä mitään. Sama koskee tosin myös sieniosastoa, jolla on lukuisia sieniä, jotka ovat paitsi edullisempia, myös herkullisempia kuin mitä Suomen ruokakaupoilla on tarjota (kesän ulkopuolella).

Hieman erilaisiin sienituotteisiin siirtyäkseni, yksi ulkomailla kävijää yleensä ihmetyttävä seikka on alkoholikulttuuri. Keski-Euroopassa ja Japanissa myydään pieniä väkeväpulloja suoraan kassan vieressä, mitä on Suomessa mahdotonta kuvitella vaikkapa paikallisessa Siwassa tai Alepassa. Tämä seikka ei enää sinänsä yllätä minua, mutta tavallisen ruokakaupan hyllyltä bongattu 2,7 litran muovikanisteri viskiä 1880 jenin hintaan (noin 19 euroa) oli hätkähdyttävämpi löytö. Vieressä nököttävä, hieman kalliimpi pullo on saanut hintalappuunsa merkinnän "happy price". Kyseinen viski ei edes ole sellaista kuraa kuin hinta antaisi olettaa – se on itse asiassa ihan hyvin tehty perus-blended-viski. (Itse tosin en ostanut 2,7 litran pulloa.)

Häpeäkseni tunnustan, etten edelleenkään osaa valmistaa japanilaista ruokaa. Olen täällä tyytynyt pääosin eurooppalaisiin keittotaitoihin, joita hyödynnän Suomessakin. Tästä huolimatta käynti ruokakaupassa on yhä edelleen kiinnostava kokemus, joka tarjoaa yllätyksiä toisensa perään.

Minun on tullut pian aika heittää hyvästit Frescolle ja siirtyä jälleen Kōenjin toissasyksynä tutuksi tulleen Big-A:n tarjontaan. Ruokakauppa kuin ruokakauppa, erot eivät ole aivan valtavan suuria. Silti jään kaipaamaan Frescon kassahenkilöiden ystävällisyyttä ja kotiäitien pieniä lapsia, jotka loivat kerta toisensa jälkeen outoon ulkomaalaiseen ikuisuuden pituisia katseita suurilla, kirkkailla silmillään.